Kirja-arvostelu #1 ~ Vauhtihirmu
💕Moikka!💕
Tänään onkin luvassa vähän erilainen postaus, nimittäin (kuten otsikosta voikin päätellä) kirja-arvostelu kirjasta, jonka sain juuri luettua, nimeltänsä Vauhtihirmu. Kerron siis mielipiteeni kirjan kansista, takatekstistä, juonesta ja niin edelleen.
Kirjoittajat: Kiersi Burkhart ja Amber Keyser
Kuvitus: Pia Dahlen
Suomennos: Nina Mäki-Kihniä
Kuvia: Noin 10
Lukuja: 20
Sivuja: 199
Tässä kuvassa näette minkälaista kuvitusta sivuilla on ja minkä
kokoista teksti on.
~ Ulkoasu ~
Tältä näyttää siis kirjan etu- ja takakannet. Itse tykkään tosi paljon tästä
pirteästä värimaailmasta. Fontti sopii myös yhteen muun kanssa.
Kannessa siis komeilee kirjan päähenkilö ja hänen hevosensa.
Takakannen teksti:
Ella odottaa innolla kesäleiriä hevosranchilla. Kuinka vaikeaa
lännenratsastus muka voi olla? Ellan leirihevonen Figure Eight on
omapäinen, vauhdikas polle, ja ratsastushaaveet romuttuvat heti
alkumetreillä. Kokenut ratsastaja Jordan voisi auttaa, mutta tyttö on
sulkeutunut omiin oloihinsa. Onneksi Ella on yhtä omapäinen kuin
leirihevosensa eikä ikinä anna periksi!
~ Päähenkilo & Sivuhenkilöt ~
Päähenkilö on siis 11-vuotias Ella-tyttö jolla on ongelmia isänsä kanssa. Hän raivostuu hyvin helposti, ja hänen isällään on sama vika joten he ovat melko huono yhdistelmä sille päälle sattuessaan. Niinpä Ella menee kuuden viikon terapialeirille Toivon tilalle jossa joukko erilaisia nuoria saavat uuden alun sekä opettelevat ratsastamaan omilla leirihevosillaan ja hyvällä opastuksella. Ella on innoissaan leiristä, sillä hän ihailee hevosia ja saa viettää aikaa ilman isäänsä, ja matkalla tilallekin tulee Ellalle ja isälleen riitaa pikkujutuista.
Ruokapöytään tullessaan Ella tutustuu leiriläisiiin ja leirin järjestäjiin, vanhaan pariskuntaan, Mamma Ettyyn ja Willard Bridleen sekä heidän avustajiinsa Madisoniin ja Fletchiin. Mamma Etty? isä kummasteli kädet puuskassa. Onko etunimesi Mamma? ~ Bridle? isä kysyi. Onhan se oikea sukunimenne? Kyllä, Bridle on ihan oikea nimi, herra Bridle hykersi.
Leiriläisiä on neljä Ellan lisäksi, kolme poikaa ja tyttö.
Ash, jolla on vaalea pottatukka ja hän fanittaa amerikkalaisen jalkapallon Dallas Cowboys- joukkuetta, Drew joka kertoo esittelyssä sitä sun tätä turhaa ja Kim joka ei selvästikään ole kiinnostunut tilan likaisista hommista. Ja Jordan, hyvin hiljainen tyttö joka oli kotoisin Clearlakesta. Se on Ellan mielestä tuppukylä, jossa asui juntteja.
~ Juoni ~
Ella siis tulee Toivon tilalle oppimaan ratsastamaan ja hillitsemään yhtäkkisiä raivontunteitaan. Hän saa hoitohevosekseen Figure Eightin, kauniin Paint- hevosen joka on väriltään valkoisen ja peuranruskean kirjava. Se on myös Mamma Ettyn suosikkeja. Jordan sai puolestaan hevosekseen Loco Rocon.
Pojat vaikuttivat kinastelevan joka sekunti, ja vaikka leirille nimenomaan tultiin opimmaan ratsastusta, Jordan vaikutti huippuratsastajalta toisin kuin Ella joka turhautui omapäiseen ratsuunsa heti ensimmäisellä tunnilla. Illalla hän kuuli kun Fletch, Madison, mamma Etty ja herra Bridle keskustelivat.
Huom! Älä lue tästä eteenpäin jos mahdollisesti aiot lukea kirjan, ettei koko juoni paljastu. Voit siis kelata juonen alas ja mennä lukemaan siitä eteenpäin.
(Jatketaan) Heidän mielestään tämä ryhmä oli vaikein mitä heillä koskaan oli ollut, liian monta vahvaa persoonaa yhdessä. Vain Jordan vaikutti kiinnostuneen hevosista. He kuitenkin keksivät, miten leiriläiset kiinnostuisivat ratsastuksesta. Nimenomaan. Mamma Ettyn ilme kirkastui, Viedään heidät rodeoon. Rodeon avulla tietenkin! Hetken päästä he ilmoittivatkin koko porukalle että huomenna olisi rodeo.
Rodeossa Ella ja Jordan menivät katsomaan kahdestaan tynnyriratsastusta, ja kun Ella näki miten ratsukot sulautuivat yhteen ja viilettivät apilanlehtikuvion alta aikayksikön hän innostui itsekin lajista. Seuraavana päivänä hän kysyi Madisonilta saisiko kokeilla Figurella tynnyriratsastusta. Hän kuvitteli jo itsensä kentälle viilettämään tynnyreiden ympäri. Yleisö mylvisi ja voitto olisi hänen. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja Madison määräsi hänelle... uuden leirihevosen! Laceyn, pienen ponin joka oli kiltti ja kuuliainen. Entä Figure? Ella kysyi oktaavia kimeämmin, kun Madison kiinnitti Laceyn käytävälle riimunaruihin. Ella ylikuumentuu heti, raivostuu ja juoksee pois. Kiltteys. Myötätunto. Huomaavaisuus. Vähitellen Ella alkaa kuitenkin kehittyä ja hän hallitsee hevosen jo lähes täydellisesti käynnissä.
Leiriläiset pääsevät Toivon tilan pehtorin, Paulin kanssa maastoretkelle, mutta pojat haastavat Ellan seisomaan satulassa Paulin huomaamatta. Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja he palaavat ennen aikojaan tilalle rangaistustöiden pariin. Vasta myöhemmin he kuulevat että vaelluksen jälkeen, perillä olisi odottanut ihanan kirkas jäätikköjärvi.
Kun rangaistushommat oli tehty, seuraavana päivänä heti aamulla Ash ja Kim taistelivat verisesti viimeisestä pannukakusta. Silloin herra Bridlellä kuohahti ja hän määräsi jokaiselle tilan töita ilman pareja iltaan asti. Sen lisäksi hän pitäisi seuraavan päivän ratsastustunnin.
Raskaan työpäivän jälkeen koitti herra Bridlen pitämä tunti. Illalla koko porukka pääsi syömään smores-keksejä ja kuuntelemaan Paulin banjonsoittoa. Se oli ihanaa.
Seuraava päivä oli vapaa-aikaa. Ellan iloksi hän pääsee ratsastamaan Figurella pitkästä aikaa, Madisonin katseen alla. Pian Ella alkaa ratsastaa jälleen normaalit tunnit Laceylla, ja vapaa-ajalla harjoitella tynnyrirataa Figurella Jordanin opastuksella.
Mamma Etty ilmoittaa hänet ja Figuren pieniin tynnyriratsastuskisoihin josta Ella on tosi innoissaan. Hän harjoitteli ahkerasti ja pian hän jo laukkasi apilanlehtikuvion hienosti.
Pian koitti kilpailupäivä. Figure on vauhkona ennen radalle menoa, koska Ellaa jännittää mutta hän saa koottua itsensä ja hevosensa ja kiitää radalle. Ella ei päästänyt ajatuksiinsa muita ajatuksia: Katse. Pohkeet. Ohjat. Painoapu. Figuren hengitys korskui huh huh huh tasatahtia kavioniskujen kanssa. 21,4 sekuntia Toivon tilan ensikertalaiselle, ja päivän ykkössija!
~ Yleisesti mielipide kirjasta & muuta ~
Yleisesti kirja oli mielestäni hyvä kuten yleensäkin lukemani kirjat. Tosin useammassa kohdassa luki "Emma" Ellan sijasta ja "Figure Figure" ihan vaan Figuren sijaan, joka on sinänsä hyvin outo kirjoitusvirhe. Minulle tuppaa usein käymään niin, että en haluaisi aloittaa jotain uutta sarjaa mutta kun aloitan sen, luen sen heti ja se onkin tosi hyvä. Luen siis lähinnä hevoskirjoja, lainaan kirjastosta ja saan joka kuukausi hevosaiheisen paketin kirjakerhosta nimeltä Penny & friends josta itseasiassa tämäkin kirja on tullut. Joka paketissa tulee kerholehti, kirja ja kaikkia hevosiin liittyviä tavaroita. Jos kiinnostaa niin voit mennä Pennyn nettisivuille tästä. Huomasin vasta noin neljännen luvun kohdalla, että vaikka kirjassa ei mitään sen suuntaista mainitakkaan, kirjan tapahtumapaikasta, Toivon tilan terapialeiristä on kirjoitettu myös toinen kirja eri leiriläisillä ja tapahtumilla. Senkin olen saanut samasta kirjakerhosta ja lukenut, oli ihan hyvä. Tosiaan vain tälläinen kursivoitu, vino teksti on suoraan kirjasta otettua, muu on ihan omaa käsialaani. Aion tehdä lisää tälläisiä kirja-arvosteluja, tätä oli kiva tehdä joskin tästä tuli vähän pitkä mutta pitemmittä puheitta
moikka ja ensi postaukseen!
Kirjoittajat: Kiersi Burkhart ja Amber Keyser
Kuvitus: Pia Dahlen
Suomennos: Nina Mäki-Kihniä
Kuvia: Noin 10
Lukuja: 20
Sivuja: 199
kokoista teksti on.
~ Ulkoasu ~
Tältä näyttää siis kirjan etu- ja takakannet. Itse tykkään tosi paljon tästä
pirteästä värimaailmasta. Fontti sopii myös yhteen muun kanssa.
Kannessa siis komeilee kirjan päähenkilö ja hänen hevosensa.
Takakannen teksti:
Ella odottaa innolla kesäleiriä hevosranchilla. Kuinka vaikeaa
lännenratsastus muka voi olla? Ellan leirihevonen Figure Eight on
omapäinen, vauhdikas polle, ja ratsastushaaveet romuttuvat heti
alkumetreillä. Kokenut ratsastaja Jordan voisi auttaa, mutta tyttö on
sulkeutunut omiin oloihinsa. Onneksi Ella on yhtä omapäinen kuin
leirihevosensa eikä ikinä anna periksi!
~ Päähenkilo & Sivuhenkilöt ~
Päähenkilö on siis 11-vuotias Ella-tyttö jolla on ongelmia isänsä kanssa. Hän raivostuu hyvin helposti, ja hänen isällään on sama vika joten he ovat melko huono yhdistelmä sille päälle sattuessaan. Niinpä Ella menee kuuden viikon terapialeirille Toivon tilalle jossa joukko erilaisia nuoria saavat uuden alun sekä opettelevat ratsastamaan omilla leirihevosillaan ja hyvällä opastuksella. Ella on innoissaan leiristä, sillä hän ihailee hevosia ja saa viettää aikaa ilman isäänsä, ja matkalla tilallekin tulee Ellalle ja isälleen riitaa pikkujutuista.
Ruokapöytään tullessaan Ella tutustuu leiriläisiiin ja leirin järjestäjiin, vanhaan pariskuntaan, Mamma Ettyyn ja Willard Bridleen sekä heidän avustajiinsa Madisoniin ja Fletchiin. Mamma Etty? isä kummasteli kädet puuskassa. Onko etunimesi Mamma? ~ Bridle? isä kysyi. Onhan se oikea sukunimenne? Kyllä, Bridle on ihan oikea nimi, herra Bridle hykersi.
Leiriläisiä on neljä Ellan lisäksi, kolme poikaa ja tyttö.
Ash, jolla on vaalea pottatukka ja hän fanittaa amerikkalaisen jalkapallon Dallas Cowboys- joukkuetta, Drew joka kertoo esittelyssä sitä sun tätä turhaa ja Kim joka ei selvästikään ole kiinnostunut tilan likaisista hommista. Ja Jordan, hyvin hiljainen tyttö joka oli kotoisin Clearlakesta. Se on Ellan mielestä tuppukylä, jossa asui juntteja.
~ Juoni ~
Ella siis tulee Toivon tilalle oppimaan ratsastamaan ja hillitsemään yhtäkkisiä raivontunteitaan. Hän saa hoitohevosekseen Figure Eightin, kauniin Paint- hevosen joka on väriltään valkoisen ja peuranruskean kirjava. Se on myös Mamma Ettyn suosikkeja. Jordan sai puolestaan hevosekseen Loco Rocon.
Pojat vaikuttivat kinastelevan joka sekunti, ja vaikka leirille nimenomaan tultiin opimmaan ratsastusta, Jordan vaikutti huippuratsastajalta toisin kuin Ella joka turhautui omapäiseen ratsuunsa heti ensimmäisellä tunnilla. Illalla hän kuuli kun Fletch, Madison, mamma Etty ja herra Bridle keskustelivat.
Huom! Älä lue tästä eteenpäin jos mahdollisesti aiot lukea kirjan, ettei koko juoni paljastu. Voit siis kelata juonen alas ja mennä lukemaan siitä eteenpäin.
(Jatketaan) Heidän mielestään tämä ryhmä oli vaikein mitä heillä koskaan oli ollut, liian monta vahvaa persoonaa yhdessä. Vain Jordan vaikutti kiinnostuneen hevosista. He kuitenkin keksivät, miten leiriläiset kiinnostuisivat ratsastuksesta. Nimenomaan. Mamma Ettyn ilme kirkastui, Viedään heidät rodeoon. Rodeon avulla tietenkin! Hetken päästä he ilmoittivatkin koko porukalle että huomenna olisi rodeo.
Rodeossa Ella ja Jordan menivät katsomaan kahdestaan tynnyriratsastusta, ja kun Ella näki miten ratsukot sulautuivat yhteen ja viilettivät apilanlehtikuvion alta aikayksikön hän innostui itsekin lajista. Seuraavana päivänä hän kysyi Madisonilta saisiko kokeilla Figurella tynnyriratsastusta. Hän kuvitteli jo itsensä kentälle viilettämään tynnyreiden ympäri. Yleisö mylvisi ja voitto olisi hänen. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja Madison määräsi hänelle... uuden leirihevosen! Laceyn, pienen ponin joka oli kiltti ja kuuliainen. Entä Figure? Ella kysyi oktaavia kimeämmin, kun Madison kiinnitti Laceyn käytävälle riimunaruihin. Ella ylikuumentuu heti, raivostuu ja juoksee pois. Kiltteys. Myötätunto. Huomaavaisuus. Vähitellen Ella alkaa kuitenkin kehittyä ja hän hallitsee hevosen jo lähes täydellisesti käynnissä.
Leiriläiset pääsevät Toivon tilan pehtorin, Paulin kanssa maastoretkelle, mutta pojat haastavat Ellan seisomaan satulassa Paulin huomaamatta. Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja he palaavat ennen aikojaan tilalle rangaistustöiden pariin. Vasta myöhemmin he kuulevat että vaelluksen jälkeen, perillä olisi odottanut ihanan kirkas jäätikköjärvi.
Kun rangaistushommat oli tehty, seuraavana päivänä heti aamulla Ash ja Kim taistelivat verisesti viimeisestä pannukakusta. Silloin herra Bridlellä kuohahti ja hän määräsi jokaiselle tilan töita ilman pareja iltaan asti. Sen lisäksi hän pitäisi seuraavan päivän ratsastustunnin.
Raskaan työpäivän jälkeen koitti herra Bridlen pitämä tunti. Illalla koko porukka pääsi syömään smores-keksejä ja kuuntelemaan Paulin banjonsoittoa. Se oli ihanaa.
Seuraava päivä oli vapaa-aikaa. Ellan iloksi hän pääsee ratsastamaan Figurella pitkästä aikaa, Madisonin katseen alla. Pian Ella alkaa ratsastaa jälleen normaalit tunnit Laceylla, ja vapaa-ajalla harjoitella tynnyrirataa Figurella Jordanin opastuksella.
Mamma Etty ilmoittaa hänet ja Figuren pieniin tynnyriratsastuskisoihin josta Ella on tosi innoissaan. Hän harjoitteli ahkerasti ja pian hän jo laukkasi apilanlehtikuvion hienosti.
Pian koitti kilpailupäivä. Figure on vauhkona ennen radalle menoa, koska Ellaa jännittää mutta hän saa koottua itsensä ja hevosensa ja kiitää radalle. Ella ei päästänyt ajatuksiinsa muita ajatuksia: Katse. Pohkeet. Ohjat. Painoapu. Figuren hengitys korskui huh huh huh tasatahtia kavioniskujen kanssa. 21,4 sekuntia Toivon tilan ensikertalaiselle, ja päivän ykkössija!
~ Yleisesti mielipide kirjasta & muuta ~
Yleisesti kirja oli mielestäni hyvä kuten yleensäkin lukemani kirjat. Tosin useammassa kohdassa luki "Emma" Ellan sijasta ja "Figure Figure" ihan vaan Figuren sijaan, joka on sinänsä hyvin outo kirjoitusvirhe. Minulle tuppaa usein käymään niin, että en haluaisi aloittaa jotain uutta sarjaa mutta kun aloitan sen, luen sen heti ja se onkin tosi hyvä. Luen siis lähinnä hevoskirjoja, lainaan kirjastosta ja saan joka kuukausi hevosaiheisen paketin kirjakerhosta nimeltä Penny & friends josta itseasiassa tämäkin kirja on tullut. Joka paketissa tulee kerholehti, kirja ja kaikkia hevosiin liittyviä tavaroita. Jos kiinnostaa niin voit mennä Pennyn nettisivuille tästä. Huomasin vasta noin neljännen luvun kohdalla, että vaikka kirjassa ei mitään sen suuntaista mainitakkaan, kirjan tapahtumapaikasta, Toivon tilan terapialeiristä on kirjoitettu myös toinen kirja eri leiriläisillä ja tapahtumilla. Senkin olen saanut samasta kirjakerhosta ja lukenut, oli ihan hyvä. Tosiaan vain tälläinen kursivoitu, vino teksti on suoraan kirjasta otettua, muu on ihan omaa käsialaani. Aion tehdä lisää tälläisiä kirja-arvosteluja, tätä oli kiva tehdä joskin tästä tuli vähän pitkä mutta pitemmittä puheitta
moikka ja ensi postaukseen!
Kommentit
Lähetä kommentti