Ratsastustunnista ja partioleiristä
Moikka!
Nyt kerron vähän viime torstain ratsastustunnistani (21.9) ja viikonloppuna olleesta partioretkestä Seitsemisissä (23-24.9). Eli aloitetaan vaikka ratsastustunnistani =)! (sori muuten kun ei oo hetkeen tullukkaan postausta...)
~~~Ratsastustunti~~~
Tunnille mulle oli valittu Puksu, kärpäskimo tamma, joka on esiintymässä myös Ratsastusleiripostauksessa. Kuten sieltä voittekin lukea, minua edellä menevä lähti yllättäen ja pyytämättä laukkaan, ja kun minulla ei ehkä ollut parhaalla mahdollisella tavalla hevonen aisoissa (:D), niin Puksu pukitti minut selästä ja lähti pukkilaukkaan... Eli uskotte ehkä että minua hieman jännitti. Silloin ratsastusleirillä menin Puksulla ekaa kertaa niin sekin jännitti vähän kun ekalla kerralla heti tipuin niin miten toisella menee. Puksu oli jo laitettu valmiiksi ja selkään noustessa koitin rauhoittua. Menimme siis aluksi kentällä alkukäynnit ja ne meni tosi hyvin, Puksu kuunteli mun pieniäkin pyyntöjä hyvin ja olin jo suunnilleen rento. Sitten kävimme kiipeämässä maastossa yhden mäen, tai itseasiassa se on sellainen lenkki joka yleensä mennään jyrkempää ylös ja loivempaa alas, ja sen nimi on Puimurinmäki (äiti sanoi kuivurinmäki mutta jompikumpi se on :') ). Tällä kertaa menimme jälleen niin päin, ja kiersimme vielä pienen lenkin maastossa ja sitten menimme uudestaan Puimurinmäen toisinpäin. Siellä maastossa on siis runsaasti kasveja joita hepat tykkäisi syödä mutta sain Puksun pidettyä yllättävän hyvin aisoissa. Maaston jälkeen menimme maneesiin.
Maneesissa koitimme aluksi vähän ravailla. Se oli aika vaikeaa koska Puksu oli mulle vähän uusi tuttavuus ja sen askeleet tuntu tosi pitkiltä ja niin. Laukan sain kerran nostettua, sekin tuntui tosi pitkältä muiden ponien laukkaan verrattuna (Puksu on Akua, Nakkea ja Kultsia, muita tallin poneja isompi ja erirotuinen, muut ovat shettiksiä). Sitten menimme käynnissä sellaista kolmen tosi lähekkäin olevan hieman maapuomia korkeamman esteen yhdistelmää. Aluksi menin tosi lähellä edessä olevaa ratsukkoa, ja kun sen ratsukon hevonen, Kultsi kieltäytyi niin Puksukin meinasi mennä ohi mutta tein voltin ja menin esteelle uudelleen. Varmaan kymmenen sekuntia Puksu mietti, menisikö vai ei, mutta sain sen silti menemään. Muilla kerroilla se meni ihan kuuliaisesti.
Sitten vielä vähän ravailtiin ja käveltiin loppukäynnit. Sen jälkeen ratsastimme tallin eteen ja menimme viemään ponit sisään ja hoitamaan ne ( tai no, vein Puksun karsinaan että se voisi pissata ja levätä hetken mutta emme riisuneet siltä varusteita koska se menisi vielä tunnille.)
Maneesissa koitimme aluksi vähän ravailla. Se oli aika vaikeaa koska Puksu oli mulle vähän uusi tuttavuus ja sen askeleet tuntu tosi pitkiltä ja niin. Laukan sain kerran nostettua, sekin tuntui tosi pitkältä muiden ponien laukkaan verrattuna (Puksu on Akua, Nakkea ja Kultsia, muita tallin poneja isompi ja erirotuinen, muut ovat shettiksiä). Sitten menimme käynnissä sellaista kolmen tosi lähekkäin olevan hieman maapuomia korkeamman esteen yhdistelmää. Aluksi menin tosi lähellä edessä olevaa ratsukkoa, ja kun sen ratsukon hevonen, Kultsi kieltäytyi niin Puksukin meinasi mennä ohi mutta tein voltin ja menin esteelle uudelleen. Varmaan kymmenen sekuntia Puksu mietti, menisikö vai ei, mutta sain sen silti menemään. Muilla kerroilla se meni ihan kuuliaisesti.
Sitten vielä vähän ravailtiin ja käveltiin loppukäynnit. Sen jälkeen ratsastimme tallin eteen ja menimme viemään ponit sisään ja hoitamaan ne ( tai no, vein Puksun karsinaan että se voisi pissata ja levätä hetken mutta emme riisuneet siltä varusteita koska se menisi vielä tunnille.)
~~~Partioretki~~~
Partioretki järjestettiin siis Seitsemisissä, Soljasten alueella. Jos joku ei tiedä mitään partiosta, niin tässä hyvin lyhyesti: partiossa on lippukuntia, joissa on pienempiä ryhmiä. Lippukuntia on yleensä muutama per. paikkakunta, ja minä kuulun Nokian Eräveikkoihin. Nämä pienemmät ryhmät nimetään Suomessa suomalaisten eläinten mukaan, kuten esimerkiksi meidän ryhmämme on Supikoirat. Meidän ryhmässä eli vartiossa on vain neljä jäsentä, on ollut kolmekin, mutta se on minimimäärä. Ryhmissä on yleensä siis noin 4-20 jäsentä, ja 1-3 johtajaa. Partiossa on viisi ikäryhmää, sudenpennut (7-9.v.), seikkailijat (10-12.v.), voi suorittaa myös yhden lisävuoden. (Minä olen tällä hetkellä toisen vuoden seikkailija). Tarpojat (12-15.v.), samoajat (15-17.v.) ja vaeltajat (18-22.v.). Sudenpentujen johtajan nimi on Akela, seikkailijoiden Sampo, ja muilla on Vaeltajaikäinen ja hänen tukenaan luotsi. Sudenpentujen ryhmän nimi on lauma, muiden ikäkausien ryhmät ovat vartioita. Jos haluatte lukea lisää partiosta, täältä ja täältä saa lisää tietoa runsaasti.
Tämä retki oli siis suunnattu Nokian Eräveikkojen seikkailijoille, ja mukana oli muutama tarpoja tai samoaja sekä tietysti aikuisia. Aluksi kävelimme parin kilometrin matkan leiriytymispaikkaan, Kirkas-Soljasen järven rannalle ja meidät oli jo jaettu laavuryhmiin. Meidän vartiostamme, Supikoirista leirille tuli vain minä, joten minut laitettiin kolmen tytön kanssa samaan laavuun, joista yksi kuului Vaskitsoihin ja kaksi Sitruunaperhosiin. Me nukuimme siis neljän hengen rättilaavuissa jotka pystytimme itse. Ensin kuitenkin kokkasimme näissä samaisissa ryhmissä itsellemme trangialla ruokaa, pekonipapunuudelipataa jonka me Supikoirat olimme valinneet ja me testasimme sitä yhtenä päivänä kotona. Meillä oli siis polttoainetrangiat käytössä, eli tämä hitaampi trangiatyyppi (nopeampi on kaasutrangia). Sitä oli kiva tehdä porukassa. Ruoastakin tuli yhtä hyvää kuin kotona. Sitten oli laavujen pystytys, ja olimme aika nopeita joten meille jäi vähän vapaa-aikaa, niin levitimme jo makuualustat ja -pussit sekä otimme yövaatteet esille. Pian menimme iltapalalle pienen matkan päässä olevalle kodalle, tai ensin itseasiassa meidät jaettiin viiteen ryhmään ja oli pieni rastirata ensin. Sitten söimme iltapalaksi leipää ja itsepaistettuja tikkucroissantteja. Ne siis paistettiin ruskeiksi, otettiin pois tikusta ja halutessaan sai laittaa päälle appelsiinimarmelaadia tai jotain nutellan tapaista. Se oli tosi hyvää! Sitten menimme iltatoimille ja nukkumaan.
Yöllä heräsin ainakin viisi kertaa, mutta ne ajat kun nukuin nukuin ihan hyvin. Kylmä ei paljoa tullut.
Leiripaikka
Iltapalalle
Tikkucroissantit😋
Aamun usvaa järvellä
Aamulla teimme trangialla puuroa. Siitä tuli ihan hyvää ja lisukkeeksi oli mansikkakiisseliä (allergisille aprikoosikiisseliä). Pian meidän piti jo alkaa purkaa laavuakin aamupalan jälkeen, mutta kun olimme purkaneet sen ja viikanneet vielä toisenkin laavun, trangian tuli ei ollut vieläkään sammunut, nimittäin polttoainetta olikin tullut hieman liikaa... lopulta kun se sammui ja saimme sen pakettiin, pakkasin sen reppuuni ja meille kerrottiin mitä kaikkea meidän pitäisi pakata, nimittäin me menimme patikoimaan muistaakseni 3,5 kilometrin matkan ruoantekopaikalle, joka oli Liesijärven rannalla. Matkalla söimme meille annettuja eväitä, leipää, rinkeliä ja joko omena tai luumuja (mulla oli viisi luumua). Perillä teimme kalapastaa, ja meidän porukka oli aika paljon muita edellä koska me ei laitettu trangiaan rajoitinta. Syömisen jälkeen kävelimme takaisin samaa reittiä joka kulki joen vieressä hyvin pitkospuista ja mutaista reittiä. Yhdessä kohtaa oli silta ja sen ympärillä joen varsilla oli majavan järsimiä puita ja varmaan majaviakin, joita me tosin emme nähneet. Kun olimme kävelleet Saari-Soljasen nuotioalueelle ja paistaneet siellä parit makkarat, olikin jo aika lähteä. Retkellä oli tosi mukavaa ja seura oli hyvä!
Liesijärven rannalla kokkailuja
Kiva kun luit postauksen, ja me näemme taas seuraavan parissa! Voin paljastaa, että se saattaisi olla kirja-arvostelu... Moikka!
Ps. Huomenna laitan tänne myös kuvia, ajattelin että tietokone on ehkä tälle päivälle tehnyt tarpeeksi hommia minun osaltani =).
Partioretki järjestettiin siis Seitsemisissä, Soljasten alueella. Jos joku ei tiedä mitään partiosta, niin tässä hyvin lyhyesti: partiossa on lippukuntia, joissa on pienempiä ryhmiä. Lippukuntia on yleensä muutama per. paikkakunta, ja minä kuulun Nokian Eräveikkoihin. Nämä pienemmät ryhmät nimetään Suomessa suomalaisten eläinten mukaan, kuten esimerkiksi meidän ryhmämme on Supikoirat. Meidän ryhmässä eli vartiossa on vain neljä jäsentä, on ollut kolmekin, mutta se on minimimäärä. Ryhmissä on yleensä siis noin 4-20 jäsentä, ja 1-3 johtajaa. Partiossa on viisi ikäryhmää, sudenpennut (7-9.v.), seikkailijat (10-12.v.), voi suorittaa myös yhden lisävuoden. (Minä olen tällä hetkellä toisen vuoden seikkailija). Tarpojat (12-15.v.), samoajat (15-17.v.) ja vaeltajat (18-22.v.). Sudenpentujen johtajan nimi on Akela, seikkailijoiden Sampo, ja muilla on Vaeltajaikäinen ja hänen tukenaan luotsi. Sudenpentujen ryhmän nimi on lauma, muiden ikäkausien ryhmät ovat vartioita. Jos haluatte lukea lisää partiosta, täältä ja täältä saa lisää tietoa runsaasti.
Tämä retki oli siis suunnattu Nokian Eräveikkojen seikkailijoille, ja mukana oli muutama tarpoja tai samoaja sekä tietysti aikuisia. Aluksi kävelimme parin kilometrin matkan leiriytymispaikkaan, Kirkas-Soljasen järven rannalle ja meidät oli jo jaettu laavuryhmiin. Meidän vartiostamme, Supikoirista leirille tuli vain minä, joten minut laitettiin kolmen tytön kanssa samaan laavuun, joista yksi kuului Vaskitsoihin ja kaksi Sitruunaperhosiin. Me nukuimme siis neljän hengen rättilaavuissa jotka pystytimme itse. Ensin kuitenkin kokkasimme näissä samaisissa ryhmissä itsellemme trangialla ruokaa, pekonipapunuudelipataa jonka me Supikoirat olimme valinneet ja me testasimme sitä yhtenä päivänä kotona. Meillä oli siis polttoainetrangiat käytössä, eli tämä hitaampi trangiatyyppi (nopeampi on kaasutrangia). Sitä oli kiva tehdä porukassa. Ruoastakin tuli yhtä hyvää kuin kotona. Sitten oli laavujen pystytys, ja olimme aika nopeita joten meille jäi vähän vapaa-aikaa, niin levitimme jo makuualustat ja -pussit sekä otimme yövaatteet esille. Pian menimme iltapalalle pienen matkan päässä olevalle kodalle, tai ensin itseasiassa meidät jaettiin viiteen ryhmään ja oli pieni rastirata ensin. Sitten söimme iltapalaksi leipää ja itsepaistettuja tikkucroissantteja. Ne siis paistettiin ruskeiksi, otettiin pois tikusta ja halutessaan sai laittaa päälle appelsiinimarmelaadia tai jotain nutellan tapaista. Se oli tosi hyvää! Sitten menimme iltatoimille ja nukkumaan.
Yöllä heräsin ainakin viisi kertaa, mutta ne ajat kun nukuin nukuin ihan hyvin. Kylmä ei paljoa tullut.
Aamulla teimme trangialla puuroa. Siitä tuli ihan hyvää ja lisukkeeksi oli mansikkakiisseliä (allergisille aprikoosikiisseliä). Pian meidän piti jo alkaa purkaa laavuakin aamupalan jälkeen, mutta kun olimme purkaneet sen ja viikanneet vielä toisenkin laavun, trangian tuli ei ollut vieläkään sammunut, nimittäin polttoainetta olikin tullut hieman liikaa... lopulta kun se sammui ja saimme sen pakettiin, pakkasin sen reppuuni ja meille kerrottiin mitä kaikkea meidän pitäisi pakata, nimittäin me menimme patikoimaan muistaakseni 3,5 kilometrin matkan ruoantekopaikalle, joka oli Liesijärven rannalla. Matkalla söimme meille annettuja eväitä, leipää, rinkeliä ja joko omena tai luumuja (mulla oli viisi luumua). Perillä teimme kalapastaa, ja meidän porukka oli aika paljon muita edellä koska me ei laitettu trangiaan rajoitinta. Syömisen jälkeen kävelimme takaisin samaa reittiä joka kulki joen vieressä hyvin pitkospuista ja mutaista reittiä. Yhdessä kohtaa oli silta ja sen ympärillä joen varsilla oli majavan järsimiä puita ja varmaan majaviakin, joita me tosin emme nähneet. Kun olimme kävelleet Saari-Soljasen nuotioalueelle ja paistaneet siellä parit makkarat, olikin jo aika lähteä. Retkellä oli tosi mukavaa ja seura oli hyvä!
Kiva kun luit postauksen, ja me näemme taas seuraavan parissa! Voin paljastaa, että se saattaisi olla kirja-arvostelu... Moikka!
Ps. Huomenna laitan tänne myös kuvia, ajattelin että tietokone on ehkä tälle päivälle tehnyt tarpeeksi hommia minun osaltani =).
Kommentit
Lähetä kommentti