Joulukalenteri luukku 21: Ozzy on täällä taas!
Heippa taas!
Tänään minä, kaikkien lempimarsu Ozzy, olen täällä taas! Täällä meillä on tapahtunut tosi jänniä juttuja sitten viime kerran. Olin kaverillani kaksi yötä yökylässä ja pääsin Lauran kouluun vierailemaan! Lisäksi sain kolme uutta hupparia ja ikioman vaatekaapin!
Olen jo päässyt hyvin joulutunnelmaan ja puuhaillut kaikenlaista. Olen kehittynyt muunmuassa television päällä meditoinnissa tosi hyvin!
Tänään kirjoittelin vähän vähemmän mutta luulen että näemme vielä täällä blogin puolella! Instagramissa päivittelen myös aktiivisemmin @ozzynelamaa.
pukkikorvikset <3
🌟 Kolme yötä jouluun on 🌟
Tehtävä:
🎄 Jos olet koululainen ja koulusi loppuu tänään, anna joululahjat ystävillesi. Jos menet töihin anna työkavereillesi, ja jos et mene kumpaankaan voit antaa muuten vaan ystävillesi. 🎄
Tarina, osa 21
Aiemmin tapahtunutta:
Pisaraturkki ja Haukankynsi ovat jättäneet
kaksijalkalan taakseen, mutta matkan varrella
onkin vielä yksi kaksijalanpesä...
Seuraavana päivänä kaksijalkala oli jäänyt kauas taakse ja avoimet kovat ja muovatut maat sekä pellot olivat vaihtuneet taas metsikköön. Oli melkein aurinkohuippu, kun omituinen kiljuva ääni kantautui kissojen korviin.
- Onkohan jokin eläin pulassa? Pisaraturkki huolestui.
- Ei, tuo kuulostaa paremminkin kaksijalanpentujen kiljunnalta. Kierretään ne kaukaa, Haukankynsi naukui.
He lähestyivät ääniä hiljaa ja alkoivat kiertää niitä vaivihkaa. Kaikki vaikutti menevän hyvin kunnes kissat kuulivat takaansa räsähdyksen ja äänekkään kiljaisun. Kaksi kaksijalkojen naaraspentua olivat ilmeisesti onnistuneet hämäämään heitä jo olivat nyt aivan heidän kannoillaan. Kun ne huomasivat kissat, ne lähtivät juosten ja kiljuen heitä kohti. Pisaraturkki ja Haukankynsi lähtivät heti hillittömään juoksuun tietämättä, mihin olivat menossa. Pennut kuuluivat yhä heidän kintereillään, ja vaikutti jo, kuin ne olisivat pian saaneet heidät kiinni muuta yhtäkkiä puinen, korkeahko aita ilmestyi heidän eteensä.
- Hypätään tuonne, sieltä he eivät meitä saa! Haukankynsi huohotti.
Pisaraturkki kuuli naaraspentujen tulevan jo. Hän ehti juuri ja juuri hypätä, kun pitkät käpälät yrittivät napata hänet. Aidan päältä kissat katselivat alas kaksijalkoihin. Ne nurisivat pettyneesti mutta yrittivät vielä napata heitä hypäten. Se ei kuitenkaan toiminut, ja ne lähtivät pian pesäänsä kohti.
Kissat hyppäsivät aidalta sen toiselle puolen. Jokea ei enää kuulunut tai näkynyt.
- Missähän me olemme? Pisaraturkki mietti katsellen ympärilleen.
- En tiedä, mutta alkaa tulla jo pimeä. Mitä jos nukkuisimme jossain täällä ja etsisimme joen aamulla? Haukankynsi ehdotti haukotellen.
- Hyvä idea, Pisaraturkki myötäili.
He löysivät suojaisan pesän kahden kivenlohkareen välisestä kolosta, ja vaipuivat pian uneen.
Kommentit
Lähetä kommentti