Joulukalenteri luukku 4: Ozzyn elämää

Hellurei!

Tänään ette saakkaan lukea niitä Lauran tylsiä hömpötyksiä, vaan tälläkertaa minä, Ozzy, sain vapaat kädet... tai oikeastaan vapaat tassut tehdä itse tämän postauksen!! Tänään kerron, kuka olen ja mikä on elämäni tarkoitus!

Olen siis Ozzy. Jos et halua sanoa sitä niin kuin se kuuluisi ääntää, sano vaan Ossi. Olen ehkä kohta puoli vuotta vanha mutta en nyt ole päiviä laskenut.

Tässä minä olen. 

Jos unohdin mainita, olen muuten marsu.

Eräänä päivänä managerini Laura lätkäisi eteeni sellaisen kirjan, johon kaikki ystävät voivat kirjoittaa omista asioistaan ja siitä, kuinka täydelliset elämät heillä on. Ilmeisesti se on siis nimeltään ystäväkirja. Minä sain sitten luvan täyttää sen joten laitan sen tekstin nyt tännekkin että oppisitte tuntemaan minut paremmin:

Nimi: Ozzy the maailman paras marsu

Lempinimi: Ozzy

Osoite: Liian yksityistä tietoa. Paparazzit kyttäävät jo tarpeeksi ovellani.

Puhelinnumero: 0551 0N P4R45 1

Syntymäpäivä: Syyskuussa varmaan

Lempieläin: Minä itse!!!

Lempiruoka: Pitsa, ananas (ananas kuuluu pitsaan), paprika, kurkku

Lempiväri: Pinkki, vaaleanpunainen, tummansininen

Lempimusiikkia: Slayer ja Mikko Alatalo

Kuinka vanhana opit uimaan: Tyhmä kysymys! Marsut osaavat uida luonnostaan.

Minä kuuntelemassa Slayeria

Toivottavasti nyt tiedätte enemmän minusta. Tulen varmaan kirjoittelemaan tänne enemmänkin ja laittamaan vähän mivoja kuvia itsestäni. Nyt kuitenkin annan koneen Lauralle! Heiba!

Tänään joulukalenterista tuli tälläinen

 kirjaan laitettava kynätasku. Luukussa oli 

lappu jossa luki: 'yllätys eksyi luukkuun 10'.

🌟 Jouluun on 20 yötä 🌟

Tehtävä:

🎊 Koristele taloasi jouluisesti 🎊

Tarina, osa 4

Aiemmin tapahtunutta:

Pisaraturkki ja Haukankynsi aikovat lähteä

pitkälle matkalle hakemaan neljää kissaa klaanien luo.

Tähtiklaanin mukaan he voivat auttaa tulevissa vaikeuksissa.

Oli kulunut kolme yötä siitä, kun Ruskatähti kertoi Pisaraturkille unestaan. Hän ja Haukankynsi olivat levänneet ja syöneet, mutta ennen kaikkea valmistautuneet tulevaan. Nyt Pisaraturkki osasi kaikki hyödyllisimmät yrtit ja niiden käyttötarkoitukset ja kumpikin heistä oli terästänyt taistelutaitojaan. Tuleva yö olisi viimeinen ennen lähtöä. Pisaraturkki ei vieläkään ollut saanut mitään merkkiä siitä, mihin päin heidän olisi tulema lähteä. Nyt hän katseli soturien pesän ulkopuolella tähtitaivasta ja pyysi hiljaa mielessään, että tänä yönä hänelle kerrottaisiin. Hän työntyi soturien pesään ja asettui Kotkankynnen viereen sananjaloilla ja sammallilla pehmustetulle nukkumapaikalle. Nukkuvien kissojen lämpö ja tasainen tuhina saivat hänet pian nukahtamaan.

Pisaraturkki nousi pedillään ylös. Kuu kumotti suurena taivaalla, ja tähtien tuike naaraan yllä oli epätavallisen kirkasta. Kissat nukkuivat aivan hiljaa ja paikallaan, lähes luonnottoman kivettyneinä. Pisaraturkki ei kuitenkaan ihmetellyt sitä, vaan astui pesästä ulos laajalle aukiolle. Leirin sisäänkäynnissä vahdissa istui eräs nuoremmista sotureista, Seittikäpälä, ja hänkään ei näyttänyt huomaavaan kun Pisaraturkki heilautti hänelle häntäänsä ulos mennessään. Ilma oli raikas ja lämmin, ja tuttu, makea tuoksu pyörteili yhtäkkiä hänen ympärillään. Pian Hunajalehti tassutti hänen luokseen jostain, kuin tyhjästä.

- Olet varmaankin jo odottanut minua, hän totesi.

- No todellakin! Kuule, mihin ihmeeseen meidän pitäisi edes lähteä?

- Minä näytän. Seuraa perässäni.

Sanasto