Kirja-Arvostelu: Pihkaa Kahdessa Muodossa

Sini Helmisen Kaarnan Kätkössä on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava aloitus neliosaiselle Väkiveriset-fantasiasarjalle. Vuonna 2018 julkaistu teos pitää sisällään niin romantiikkaa ja jännitystäkin kuin vanhaa Suomalaista mytologiaa. Kirja pohjautuu nykyaikaan ja reaalimaailmaan, josta alkaa kuitenkin pikkuhiljaa pistää esiin fantasian piirteitä, joka lopulta punoutuvat hieman kömpelösti yhteen.  

Kirjan päähenkilö Pinja Oksanen on aluksi aivan tavallinen helsinkiläinen tyttö, jonka elämänhalu on kaikonnut häntä pettäneen poikaystävän ja pilalle menneiden ylioppilaskirjoitusten myötä. Pinja joutuu yllättäen kesätöihin, ja tavattuaan siellä punatukkaisen ja pihkantuoksuisen Virven, hänen elämänsä suunta muuttuu.

Realistisesta alusta ei voisi ehkä arvata, miten paljon päähenkilö Pinjan näkemys maailmasta muuttuukaan tarinan edetessä. Lisäksi heti alkuun sijoitettuna dramaattinen ero ja penkin alle menneet kirjoitukset saavat lukijan välittömästi kiinnostumaan. 

Pinja alkaa nähdä  hallusinaatioita (tai niiksi hän niitä ainakin luulee) Tuulia- nimisestä sanavalmiista sinipiiasta, joka väittää Pinjan olevan kaarnaselkäinen metsänneito. Pinjan vanhemmat eivät tästä tietenkään tykkää, ja kun he löytävät tytön eräänä iltana alastomana ja humalaisena olohuoneesta, hän ei voi enää puolustella itseään. Hänet lähetetään isovanhempiensa luo maalle, eikä hänellä tule myöskään mahdollisuutta sopia töppäyksiään Virven kanssa.

Päähenkilön tunteiden ja kokemusten sekä miljöön kuivailuna käytetyt adjektiivit ja kielikuvat ovat kauniita ja omaperäisiä. Ne sopivat hyvin kirjan metsähenkeen ja saavat lukijan syvemmälle sen maailmaan. “Hänen silmänsä kimaltavat kuin sadepisarat lehdellä” ja “tunnen lehahduksen myskistä metsän tuoksua hänen ympärillään, kuin havuja ja pihkaa” ovat hyviä esimerkkejä.

Hieman kirjan puolen välin jälkeen tapahtumat kuitenkin muuttuvat normaalista maailmasta kera kevyen fantasian yhtäkkiä kuin satumaahan, ja koko todellisuus vääristyy. Tämä hämmensi ja yllätti minua lukijana hieman liikaakin, enkä nauttinut kirjasta siinä kohtaa kovin paljoa. Jännittävin osuus oli kuitenkin todella intensiivinen ja mukaansatempaava, ja pidänkin sitä kirjan parhaana kohtana.

Viimeinen luku ennen epilogia vaikuttaa suurelta osin hieman turhalta. Kun huippukohta on jo koettu ja jännitys lauennut, tuntui, että tarinaa haluttiin pitkittää ja loppua selkeyttää hieman liikaakin. Mielestäni lopussa voisi olla joko viimeinen luku tai epilogi tapahtumien loputtua, mutta molemmat saavat juonen laahaamaan loppua kohden. Ytimekkäämpi lopetus olisi saanut kirjan tuntumaan jälkikäteen hieman sykähdyttävämmältä.

Kokonaisuutena kirja on hieman sekava, koska keskeisiä tapahtumapaikkoja ja erilaisia vaiheita on niin useita. Tosin monipuolinen tarina antaa myös tilaa useammille teemoille. Niistä tärkeimpinä pidän sitä, että täytyy valita tarkasti, kehen luottaa eikä uskoa kaikkea sinisilmäisesti, sekä sitä, että kun ottaa jokaisen asian ja henkilön avoimena vastaan, oma elämä helpottuu ja avartuu.

Tässä oli tosiaan kirja-arvostelu, jonka tein äidinkielen tunneilla syksyllä ja sain arvosanaksi kympin :D Oon itsekin siihen tosi tyytyväinen, ja myös siihen, että sain aikaiseksi julkaista sen tänne! En halunnut nyt laittaa tähän mitään uusia talvikuvia, koska ne ei varmaan olisi sopineet tunnelmaan.

Katotaan jos sasin helmikuun aikana jotain tänne blogin puolelle, ehkä kuulumisia, kirja-arvostelua tai kenties molemmat?