Palanen elämääni

Moikka! Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, niin se on totta; Vaikka en aio lopettaa blogin pitämistä, sanon silti tässä postauksessa teille viimeisen kerran " Moikka! ". No, tässä postauksessa ei ole mitään erikoista vaikka nyt uusi vuosi onkin. Onko teillä muuten uuden vuoden lupauksia? Mulla ei ole. En oikeen keksi mitään mikä ois hyvä lupaus. Kun julkaisin ensimmäisen postaukseni, otsikkonaan luovasti "Ensimmäinen postaukseni" (aluks siinä luki Esimmäinen postaukseni) ajattelin tekeväni postauksia ehkä pari kertaa kuussa, ja toivoin että jaksaisin pitää blogiani pitkään. Silloin kun olen ehtinyt tehdä postauksia, olen tehnyt niitä 2-3 viikossa. Nyt julkisia postauksia on 31, ja tämä on siis kolmaskymmenestoinen. Blogi on nyt reilut puoli vuotta, ja toivottavasti se pysyy aktiivisena vielä pitkään. Me ostettiin pitkästä aikaa ilotulitteita, joten tässä vähän kuvia niistä. Tosin en lataa niitä tähän postaukseen nyt keskiyöllä, vaan vasta aamulla kun suurin

Moikka! Tämä on nyt sitten se VIIMEINEN joulukalenteripostaus. Tässä esittelen joululahjat joita sain, ja ettei postauksesta tulisi liian lyhyt lopussa on kuvia jotka otin eilen (25.12).  Näitä lahjoja ei ole siis mitenkään määrättömästi, mutta mulle ainakin just sopiva määrä. Mennään siis suoraa postaukseen!  Ekana tällänen ihana Schleichtamma <3 Tällästä toivoin.  Rento "haalari" jota voi pitää kotona vaikka vapaapäivinä. Tällästäkin toivoin.  Soturikissat- kirjasarjan ekan profetian kaksi  viimeisintä kirjaa; Pimeyden hetki ja Vaarallinen polku. En toivonut mutta luettua tulee!  Omar- karkkeja, toivoin karkkia ja suklaata niin perjaatteessa suklaakarkit on sitten täyttänyt molemmat toiveet!  Toppaliivi, jonka väri vääristyy kuvassa aika paljon. Ja sori tuolla yläreunassa toi musta juttu xD En toivonut, mutta käyttöön tulee tämäkin.  Seinäkalenteri vuodelle 2018, tälläistä toivoin.  Tallin ratsastuskortti,

~Aamu tulee taas. Mutta kaikki on aivan erilaista. Eilen olin vielä kirkkaankeltainen, pirteä ja kaunis päivänpaistattelija, voikukka. Kyllä viime aikoina on ollut kylmempi kuin ennen, tiedetään, mutta ei, en todellakaan osannut odottaa muuttuvani näin… tällaiseksi! Varteni oli yhä samanlainen, vihreä ja ontto. Jos joku katkaisisi sen, ja nuolaisisi sen päästä, kauhea ja kitkerä maku pysyisi hänen kielellään koko viikon päivät. Mutta ihan kaikki muu oli muuttunut. Keltaisena loistavat, pienet mutta tiheässä olevat haituvaiset terälehteni… NE OLIVAT POISSA! Ja tilalla olivat harmahtavat, ohuet, ympyrän muodossa olevat… haituvat. Huokaisin. Oloni oli hutera, ja tuntui etten pysyisi kasassa tuulen tullessa. Ja tuuli tuli. Ensin se havisutti haapoja, sitten tutisutti tammiakin. Sitten se otti kohteeksi minut, pienen ja hauraan voikukanlopun. Se oli menoa. Kaikki haituvat irtosivat varrestani. Minä hajosin. Hajosin moniin osiin. Ajatukseni eivät jääneet maahan juurtuneeseen varteen,  ne