Kirja-arvostelu #5: Viimeinen hevossamaani

Moi!

Mulla on nyt ollut tässä joulukalenterin jälkeen vähän postailutaukoa, mutta nyt tulee vuoden ensimmäinen postaus. Päätin nyt että teen tänä vuonna postausten otsikon suhteen niin, etten kirjoita aina samaa Moikka! tai muuta tiettyä tervehdystä. 

Tämä postaus on tosiaan kirja-arvostelu yhdestä Penny&Friends kerhosta saadusta kirjasta, ja varmaan viimeinen kerhon hevoskirjasta tehty arvostelu. Lopetamme nimittäin paketin tilaamisen koska viimeisten yhdeksän kuukauden aikana paketeissa ei ole ollut yhden yhtä hevoskirjaa, vaan Girl:it- kerhon 'tyttökirja' joka paketissa. Se johtuu siitä, että olen jo saanut kerhon kaikki hevoskirjat, eikä niitä ole ilmeisesti tulossa lisää. Paketeissa tulee myös usein samantyyppisiä pieniä hevospehmoleluja, jotka ovat itselleni turhia sekä usein muuta hyödytöntä. Jos siis olet hevostyttö tai -poika, joka haluaa heppakirjoja, tämä kirjakerho ei ole ainakaan toistaiseksi paras valinta. 

No, pitkän alkuhöpinän jälkeen voisimme mennä nyt sen kirjan pariin :)

Edelliseen kirja-arvosteluuni pääset tästä.

Kirjoittaja: Angela Dorsey

Kuvitus: Moa Wallin

Suomennos: Nina Mäki- Kihniä

Kustantaja: Stabenfeldt AB

Lukuja: 11

Sivuja: 202

Takakannen teksti:

Elämä linnassa ei ole helppoa. Ei ainakaan Maddille, joka raataa kyökkipiikana. Onneksi hänellä on rinnallaan paras ystävä, Lilly. Orvoilla tytöillä on vain toisensa.

Mutta sitten Maddi siepataan, kun hän livahtaa talliin ihailemaan hevosia. Sieppaajat kertovat salaperäisestä samaanien suvusta, jonka jäsenet osaavat lukea hevosten ajatukset. Onko kyse Maddin kadonneesta suvusta?

 Kirjan kannet, näistä ei mitään erityistä sanottavaa

 Kirjan kuvitustyyli. Kuvia oli aika vähän, mutta 

ne olivat aina sivun kokoisia.

Tekstin koko oli aika isoa.

Olen lukenut paljon Angela Dorseyn hevoskirjoja, joita on aiemminkin tullut PF- paketeista. Mulla on usein tosi isot ennakkoluulot kaikista kirjoista, mutta kaikki Angelan kirjat on ollut kyllä sen verran hyviä että mulla ei tästä paljoa ennakkoluuloja ollut. Pidin kirjasta, eikä siinä tainnut kirjoitusvirheitäkään olla. 

Jos olette lukeneet mun aiempia kirja-arvosteluja, olette varmaan huomanneet että olen käynyt niissä pitkällisesti koko kirjan juonen läpi. Enää en kuitenkaan aio tehdä sitä, vaan jos kiinnostaa, kirjan voi lukea itse. Tässä kuitenkin pieni pätkä:

Kirjan päähenkilö, Maddi, joka työskentelee Sophistan kuningaskunnan keittiössä kyökkipiikana, saa eräänä päivänä erityisen tehtävän. Hänen täytyy viedä tallille ruokakori, joka tulee Kamoran prinssin ja Sophistan prinsessan yhteiselle piknikille. Hän joutuukin yhtäkkiä prinsessan hovineidon tunikaan, ja kukaan ei huomaa sitä. Maddi saa lähteä ratsain muiden mukana piknikille ja tutustuu kuningaskunnan hevosiin. Vaikka hän on saanut käydä vain muutaman kerran Sophistan tallilla eikä ole ikinä edes haaveillut ratsastuksesta alhaisessa asemassaan, mutta hevosten lähellä ja ratsailla hänestä tuntuu silti hyvin luontevalta. 

No, tässäpä oli tämä kirja, Suosittelen kaikkia hevosista kiinnostuneita nuoria lukemaan, ja etenkin jos Angela Dorseyn kirjoista pitää. 

Hyvää alkanutta vuotta, ja nähdään taas tulevien postausten parissa! Moikka!