Joulukalenteri#7 pv13 ~ Kirja-arvostelu #2 - Yhden dollarin hevonen

~Ymmärrätte varmaan, että silloin ne, ajatukset siis, ovat melko sekaisin. En tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ahaa, jokainen pieni osaseni laskeutuu vuorollaan alas. Niin minä odotin.~

Moikka!

Tänään ollaan jälleen kirja-arvostelun parissa, kuten nimestäkin huomaa =). Kirjan nimi on siis Yhden dollarin hevonen, ja halusin lainata sen heti nimen luettuani, koska ajattelin että tässä on sellainen minunlaiseni kirja.
Tästä pääset muihin kirja-arvosteluihini
Vauhtihirmu


Kirjoittaja: Lauren St John
Kuvitus: Ei kuvia xD
Suomennos: Nina Tarvainen
Kuvia: Ei tosiaan ole...
Lukuja: 29 + Epilogi (jälkisanat) + Kiitokset
Sivuja: 314

Tältä näyttää aukeamat, melko pientä tekstiä ja jos ette vielä

ymmärtäneet niin kuvia ei ole xD tosin niitä ei paljoa tarvitakaan

koska mieluummin teen itse johtopäätökset mielessäni siitä, miltä

esim. ihmiset näyttävät kun niitä on kuvailtu.

~Ulkoasu~

Tältä kannet näyttää kannet, hyvin yksinkertaiset mutta kuitenkin

omalaatuiset ja ihanat!

Takakannen teksti:

Viisitoistavuotias Casey Blue unelmoi maailman tärkeimmästä kenttärastsastuskilpailusta, The Badminton Horse Trialsista. Hän asuu vaatimattomassa lontoolaiskorttelissa ja työskentelee vapaaehtoisena paikallisessa ratsastuskoulussa.

Pelastettuaan kaltoin kohdellun villiintyneen hevosen hän vakuuttuu siitä, että menestys ei vaadi kultalusikkaa. Casey ei kuitenkaan osaa ottaa huomioon haaveidensa tielle ilmaantuvia esteitä, kuten isänsä rikosrekisteriä ja sulosilmäistä poikaa, johon hän kieltäytyy rakastumasta. 

~ Päähenkilö & Sivuhenkilöt~

Päähenkilö, kuten tiedätte on Casey Blue, 16-vuotias (tarina kertoo Caseyn elämästä kaksi vuotta, 16-vuotiaasta 18-vuotiaaksi) lontoolaistyttö jonka haaveena on osallistua maailman tärkeimpään kenttäratsastuskilpailuun, The Badminton Horse Trialsiin. Hän asuu isänsä kanssa Redwing Towerissa, asunnossa numero 414 ja työskentelee vapaaehtoisena pienellä ratsastuskoululla, Hopeless Lanella (sanotaan myös Hope Laneksi). Siellä hän hoitaa jokseenkin laiskaa hevosta nimeltä Patchwork, joka on laikukas cob. Hän tekee myös hieman palkallista työtä Tea Garden- nimisessä kahvilassa joka lauantai. Sen jälkeen hän meni neljäksi ystävänsä rouva Smithin kanssa kahville ja rupattelevat sitä sun tätä.

Rouva Smith on vanhanpuoleinen kissahullu, jonka värikkäästä hevosmenneisyydestä paljastuu kaikenlaista kirjan edetessä.

Tallin johtaja on tiukka mutta lempeä rouva Ridgeley (kukaan ei ollut koskaan uskaltanut kutsua häntä etunimellä, Penelope), ja tallilla työskentelevät rouva Ridgeleyn "alaisina" tanakka mutta suurisydäminen Gillian, Hermione, jolla on pitkät tummat hiukset ja joka tuntui odottavan sitä sattumanvaraista päivää, jolloin joku koputtaisi häntä olalle kertoen, että oli tapahtunut erehdys ja että hän olikin oikeasti prinsessa, sekä Andrew, hölmö poika, joka oli rakastunut Hermioneen. 

Caseyn isä, Roland Blue on pyörinyt aiemmin huonoissa piireissä ja jäi kerran kiinni rahan ryöstämisestä, ja vielä neljä kuukautta vankilasta vapautuneenakaan hänellä ei ollut vieläkään työtä. Palkatuksi tuleminen oli useamman kerran ollut lähellä, kunnes hänet oli velvoitettu kertomaan totuus rikosrekisteristään. Yhtäkkiä hän olikin tehtävään yli- tai alipätevä, liian kokenut tai kokematon, liian vanha, liian hidas, liian vetelä tai takakireä. Kahdesti hän oli saanut kuulla olevansa liian ahne kieltäydyttyään työskentelemästä uuvuttavia tuntimääriä minimipalkan puolikkaalla. Ajan kuluessa hän oli tullut epätoivoiseksi, ja hänen itseluottamuksensa oli seitinohut.

~Juoni~  (Tästä tulee piiitkä... lukekaa vaikka osissa jos ette jaksa yhdeltä istumalta)

Kirja alkaa siitä kun Casey ratsastaa Patchworkilla ja yrittää hypätä kukista ja penkistä kyhättyä "muuria". Casey! CASEY BLUE! JOS OLET TAAS RYÖVÄNNYT KANSLIAN BADMINTON-LEIKKEJÄSI VARTEN, TAPAN SINUT!!! 

Pian Caseyn isä saa työn Half Moon Tailor Shopista, paikallisesta räätälinliikkeestä. Casey oli mukana isänsä työhaastattelussa, ja matkalla kotiin tapahtui jotain. Teurastamon portista ryntäsi ulos puoliksi hevonen, puoliksi luuranko, jonka samea harmaa karva oli veren ja valkoisen vaahdon juovittama.  Casey tajusi, että oli pakko tehdä jotain ennen kuin hevonen ryntäisi päätielle asti. Hän nappasi hevosen kiinni ja sai pidettyä sen aloillaan sen ajan kun hän ja hänen isänsä keskustelivat teurastamon miesten Daven, Midgen ja kolmannen (jonka nimeä ei mainita) kanssa. Hevonen on nimeltään Silver Cyclone. Siitä oli yritetty kouluttaa mahtavaa laukkaratsua huonoin tuloksin, ja että siitä oli alkanut tulla vaarallinen (raipan ja vääränlaisen koulutuksen vuoksi). Siksi se oli tuotu sinne. Casey huomaa, kuinka huonokuntoinen mutta ehkä vielä pelastettavissa oleva hevonen on, ja päättää ostaa sen. Mutta millä rahalla? Heillä ei ollut rahaa mukana kun he tulivat, mutta yhtäkkiä Caseyllä välähtää- he löysivät isänsä kanssa kadulta dollarin hetki sitten.  Niin siinä sitten kävi - No, se siitä sitten. Se on sinun murheesi. Häiriintynyt hevosen luuranko myyty parille sekopäälle yhdellä dollarilla. 

Huom! Älä lue tästä eteenpäin jos mahdollisesti aiot lukea kirjan, ettei koko juoni paljastu. Voit siis kelata juonen alas ja mennä lukemaan siitä eteenpäin.

Kun Casey oli saanut hevosensa raahattua äänekkäiden Lontoon katujen halki Hope Lanelle ja suostuteltua rouva Ridgeleyn antamaan edes yhden yön majoitus hevoselle, oli jo myöhä. Rouva Ridgeleyn sanojen mukaan, mikäli hevonen ei vuorokauden kuluessa näyttäisi virkoamisen merkkejä, sen majoitus jäisi Caseyn kontolle. Se saisi olla tämän vuorokauden Mothin (talliapulaisen) aasien karsinassa heidän ollessaan nyt poissa, ja Casey siivoasi vanhan varaston hevosensa asuinpaikaksi. Hän myös maksaisi kaikki ruoka- ja eläinlääkärikulut ja niin edelleen. 

Casey oli hänen ja rouva Smithin teehetkeltään jo monta tuntia myöhässä, mutta kun hän meni pahoittelemaan sitä ja kertoi syyn miksi ei ollut tullut, rouva Smith oli heti jalkeilla. He olivat menneet hakemaan rouva Smithin tutulta, Janetelta, sitä sun tätä, esimerkiksi ruskeaa nestettä jota rouva Smith laittoi hevosen suuhun ja voidetta, jota hän siveli sen kyljessä olevaan haavaan. Täytyi vain toivoa, että nämä ihmelääkkeet tosiaan olisivat nimensä veroisia.

Aamulla kun Casey saapui tallille, hevosen päätä ei näkynyt karsinan oven takaa, ja kyyneleet nousivat jo hänen silmiinsä. Hän tuskin uskalsi vilkaista sisään, mutta kun hän teki sen, hän kuuli hörähdyksen. Hevonen oli selvinnyt yöstä! Tästä alkaa Caseyn, rouva Smithin ja tämän hevosen, heidän uudelleen nimeämänsä Storm Warningin (suomeksi Myrskyvaroitus) yhteinen matka.

Janetin rohdoilla, päivittäisellä hellyydellä (ja kirjan lukemisella, nimittäin hevonen kiinnostuu kun joku puhuu, sille, kuuntelee ja tottuu tämän ääneen) ja rouva Smithin yhtäkkisesti isoksi osoittuneella hevostietämyksellä Casey sai jo pian nousta selkään. Rahaa oli rajallisesti, eikä sitä olisi riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Ensimmäisellä ratsastuskerralla Casey tuohtuu, kun rouva Smith sanoo Stormin olevan laiska, ja haluaa näyttää tälle että se jaksaa laukatakin. Hän pyytä sen laukkaan, missä tietenkin käy huonosti ja se se pillastuu. Casey putoaa ja Storm... hyppää aidan yli! Aidan edessä on sekava kasa estetarvikkeita. Aidan toisella puolella oli leveä betoninen juottoallas. Storm kuitenkin näyttää mihin pystyy ja totta tosiaan, hyppää koko rykelmän yli leikiten! Casey nousi pöllämystyneenä jaloilleen, näky Stormin loikasta edelleen verkkokalvoilleen piirtyneenä. "Vo-voin hyvin. Itseasiassa, voin sata kertaa paremmin kuin hyvin. Voi rouva Smith, näittekö miten Storm lensi? Se oli liekeissä; siivekäs hevonen. Tuollainen hevonen selviytyisi mistä tahansa maailman esteestä. Tuollainen hevonen voisi voittaa Badmintonin.

Pian Caseylle selviää, että rouva Smith on ollut kauan aikaa sitten upealla hevosellaan Carefree Boylla kutsuttu edustamaan Isoa-Britanniaa olympialaisissa, mutta kuukautta ennen kisaamista hänen miehensä, juopotteleva Robert oli kerännyt niin paljon velkoja uhkapelaamisensa kanssa, että oli joutunut myymään heidän talonsa ja Carefree Boyn. 

Pian käy jotain mikä muuttaa aivan kaiken. Casey aikoo valmentautua rouva Smithin avulla kahden vuoden päästä tuleviin kilpailuihin. Nimittäin Badminton Horse Trialsiin. Tietysti he sitä ennen kilpailevat pienemmissä kisoissa mutta harjoittelu pitää aloittaa heti. He tietävät kumpikin, että Stormissa on ainesta.

Kuukausien kuluessa Storm edistyy, ja samoin Casey joka pitää myös omaa kuntoaan yllä hölkkäilemällä ympäri kaupunkia. Pian on ensimmäisten kilpailujen aika. 

Kilpailupäivänä Caseyta jännittää suunnattomasti. Storm suostui astumaan traileriinkin vasta kun toinen Mothin aaseista, Bonnie, on laitettu sinne. Ennen kilpailua Casey tapaa sankarinsa, Anna Sparksin joka on vain vähän yli vuoden häntä vanhempi tyttö. Hän kilpailee kenttäratsastuskisoissa ja hänen nimensä roikkuu usein taulukon ylimmissä. Casey näkee Annan hevosen Rough Diamondin, ja samalla kengittäjän

pojan Peter joka on juuri työssään. Peter rakastuu Caseyyn heti korviaan myötä mutta tämä ei vaikuta huomaavaan sitä millään tasolla. Casey on sitä mieltä että Rough Diamond on masentuneen ja väsyneen oloinen. Pian Anna tulee paikalle, ja samoin tämän kaveri Vanessa. "Edwardin hevosenhoitaja Ricardo kertoi juuri, että joku poppoo on saapunut tänne synkästä Hackneysta saakka aasivankkurilla! Tuolla se on. Katso nyt! Siinä on enemmän ruostetta kuin maalia. Ilmeisesti ratsastaja, tyttö joka on käynyt tunneilla korkeintaan viisi minuuttia, on ottanut valmentajaksi mukaan mummonsa. Ricardo sanoi, että hevonen on käsittämätön näky", Vanessa sai naurultaan sanottua.
Kilpailu menee Caseyn osalta ihan mönkään, hän jää nimittäin viimeiseksi. Peter tarjoutuu kuitenkin kisan loputtua kengittämään Stormin ilmaiseksi koska hän on harjoittelija.

Raha alkoi loppua, ja Casey joutui eräänä päivänä antamaan Stormille pölyisiä heiniä ja aiheutti sille yskän. Tuntui että kaikki ponnistelut olivat turhia. Kilpailuja tulee ja menee, mutta Casey ja Storm jäävät kaikissa kisoissa listan hännille, paitsi Larksong Manorissa, kun he sijoittuivat jopa kuudensiksi. Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Caseylle tulee kirje rahoittajalta, joka tarjoaa hänelle nimettömänä paikan hyvältä tallilta ja asuinmökin sen läheltä. Samalla tulisivat myös rehut, varusteet ja kaikki muu tarpeellinen. Casey tarttuu viipymättä tarjoukseen ja muuttaa Stormin ja rouva Smithin kanssa White Oaksiin.

 (Loppu on TOSI tönkkö, koska kirjoitan sen nyt monta kuuta myöhemmin) Annan isä Lionel Bing haluaa ostaa Stormin koska Anna voisi sillä voittaa Badmintonin. Aluksi Roland kieltäytyy, koska hevonen on Caseylle kaikki kaikessa, mutta yhtäkkiä suuren rahan pulassa hän myy sen. Casey on, kuten arvata saattaa, isälleen hyvin vihainen ja aikoo saada Stormin takaisin hinnalla millä hyvänsä. Samalla hänelle selviää, että rouva Smith oli lähettänyt hänelle kaikki kirjeet jotka olivat muka joltain muulta sijoittajalta. Pian on Badmintonin aika, ja miten siinä sitten käykään? Sen saatte lukea itse.


Oon tosi pahoillani kun loppu oli aivan sairaan tönkkönen mutta kuten kerroin, alun kirjotin ihan juuri kun olin kirjankin lukenut ja lopun nyt 13. päivä...


~ Yleisesti mielipide kirjasta & muuta ~

Siis tää kirja oli ihan mahtava. Ulkoasu oli erilainen kun yleensä, ei mitenkään huonolla tavalla, juoni oli ihanan monimutkainen ja kirjoitus tyyli kirjava. Lainasin tän kirjan siis kirjastosta ja siitä on ilmestynyt kaksi muutakin osaa: Tulimyrsky ja Myrskyvaroitus, jotka luin kummatkin ja oli muuten yhtä hyvii kun eka. En nyt oikeen keksi kirjasta mitään muuta sanottavaa, se oli vaan ihan kirjaamellisesti 6/5 xD. Ja siis kuten viimeksikin, kursivoitu teksti on suoraan kirjasta lainattua.

Schleich- kalenteri

 Luukusta numero 12 tuli tällänen...
ööö... joku kaukalo emmätiiä xD

Ja luukusta 13 tuli tarroja.


Mutta tällaista tälläkertaa, ja kirja-arvosteluja on jatkossakin tulossa!

Moikka!